Kerronpa nyt sitten vähän siitä perheestä, jonne oon matkalla. Toivon tosiaan, että perhe on mukava ja ottaa mut osaksi perhettä, koska jos se perhe on kamala niin koko aika Belgiassa tulee olemaan painajaista! Paitsi jos se perhe on kamala niin vaihdan sitä hah.
Löysin perheen siis itse
www.aupair-world.net -sivustolta, jonne voi tehdä profiilin ja selata perheiden profiileja eri maista ja tietty ne perheet voi selata au pair-ehdokkaiden profiileja. Sivu oli tosi selkeä ja kätevä ja suosittelen kyllä, mutta mullakin meni kyllä tuhottomasti aikaa perheiden etsimiseen ja sähköpostien kirjoittamiseen yms. Belgiaankin päädyin sen takia, että Ranskasta ei oikein tahtonut löytyä kivantuntuista perhettä ja sopivaa ajankohtaa, koska halusin aloittaa jo kesällä (vaikka nyt syksyllä aloittaminen tuntuu jotenkin paremmalta idealta...) ja Belgiahan on tosissaan jakautunut ranskan- ja hollanninkieliseen puoleen, joten sopii mulle.
Siis, perhe on ihan belgialainen ja ranskankielinen, mutta vanhemmat puhuu aika hyvää englantia, koska ollaan kaikki sähköpostit vaihdettu englanniksi ja oon kyllä kertonut, että mun ranska on todellakin ruosteessa ja huonoa, mutta että yritän petrata sitä. Perheen äiti vastasi tosi kivasti ja sanoi, ettei mun pidä ottaa siitä ranskasta painetta, että englannillahan me voidaan aluksi kommunikoida. En kuitenkaan halua pitäytyä vaan englannissa, vaan vaikka vähitellen lisätä ranskaa enemmän mukaan, koska englannilla kommunikoiminen on liian helppoa ja haluan haastetta. Ranskantunnit alkaa tosiaan sitten syyskuussa ja katotaan mihin ryhmään tasotesti mut heittää, mutta tunteja on 2x3h/vko jos mahdun vaan siihen ryhmään.
Perheessä on tooosi pienet lapset, että älkää nyt säikähtäkö! Pikkupoika G täyttää kaksi vuotta tänä vuonna ja koska kokemusta noista lapsista löytyy niin voin sanoa, että se on ihanassa iässä :) Ja melko helpossa sinänsä.... Toinen pirpana syntykin vasta tämän vuoden huhtikuussa, tyttö J. Perheen äiti on kuitenkin kesällä kotona ja lähinnä auttelen isomman lapsen kanssa. Syksyllä molemmat lapset menee päiväkotiin, jopa pienempi, koska kuulemma Belgiassa on yleistä, että 3kk ikäiset vauvelit aloittaa päikkärin, koska eskarikin alkaa siellä joskus tosi aikasin.
Me ollaan perheen kanssa sovittu, että kesällä teen
paljon enemmän töitä, mutta saan syksyllä sen sitten vähintään viikon lomana takaisin. Järjestely sopii mulle ihan hyvin, koska haluankin aluksi oppia tuntemaan perheen mahdollisimman hyvin, enkä rientää ties missä. Syksyllä mulla on päivät vapaat klo 9-17 kun lapset on päikkärissä ja lisäksi mulla on kokonainen vapaapäivä viikolla, koska lupasin lauantaisin ja sunnuntaisin olla töissä, lähinnä illat on sillonkin vapaat. Yleensä au paireilla on viikonloput vapaat, mutta mulle tää järjestely sopi ihan ok, vaikka myönnänkin että ne viikonlopputyöt on kyllä isoin miiiiiinus tässä... Mutta ehkä mä selviin. Meillä on siis aika monimutkaiset järjestelyt, mutta kerron niistä sitten enemmän kun totuus paljastuu! :)
Perhe asuu Plancenoitissa, josta on vaan n. 20min matka Brysseliin, mikä on tosiaan iso plussa. Plancenoit on itessään vaan joku pikkunen kylä, mutta tosiaan lähellä on paljon muitakin isohkoja kaupunkeja, koska välimatkat Belgiassa on niin lyhyet. Oon nähnyt kuvia koko talosta ja se näyttää todella mukavalta ja viihtyisältä (laitan siitäkin sitten kuvia kun pääsen sinne) ja se on sisältä remontoitu ja tosi stylish. Mulla on talossa oma huone ja wc/suihku. Ihan kiva! Lisäksi saan oman auton käyttööni ja se oli tietysti isoin plussa koko asiassa haha :D
Perheen isän kanssa en itse asiassa oo keskustellut kertaakaan, mutta hostäidin mukaan se on tietysti 'easygoing, fun, loves to meet people from different countries...' , mutta uskon kyllä että se on lepponen mies. Hostäiti vaikuttaa aivan supermukavalta, ollaan tosiaan lähetelty sähköposteja tosi paljon ja oon kertonut huolistani (esim. että onko vapaa-aikaa tarpeeksi!) ihan avoimesti ja se on vastannut tosi ymmärtävästi ja ihanasti ja arvostanut mun avoimuutta. Tosiaan mun viime sähköpostikin oli aika paniikki, mutta onneks se ei säikähtänyt..
Yleisesti ottaen oon siis melko positiivisella mielellä ja uskon siihen, että perhe on ymmärtäväinen ja mukava, vaikka oonkin niiden ensimmäinen au pair. Hostäiti on onneks ollut vaihtarina, joten se tietää millasta on olla vuosi ulkomailla nuorena ja tajuaa mun paniikit.
Tästä tuli nyt pitkähkö postaus, enkä edes jaksanut kirjottaa kaikesta, mutta tässä pientä kuvaa siitä, että mihin oon itteäni pistämässä!
