Etelä-Ranska

Mulla ei oo hirveesti mitään erityistä kerrottavaa. Päivät kulkee melko samaa rataa - oon lähinnä vauvan kanssa, johon oon jo aivan mahdottoman kiintynyt ja välillä leikin pojan kanssa. Joinain päivinä on vierailtu lähikylissä tai -kaupungeissa ja välillä taas vaan makoiltu altaalla kuuman auringon alla. Siis niinä hetkinä kun lapset on nukkunu.. Huomenna me liikutaan täältä Auzonista (ihan pienenpieni kylä lähellä Montpelliertä ja Nimestä) lähelle Marseillee ton hostäidin kaverin luokse viikoksi ja sen jälkeen onkin aika körötellä takas Belgiaan! Meidän piti vierailla toisellakin hostperheen tutulla, mutta se peruuntukin, joten Belgiassa ollaan luultavasti heinäkuun vika viikko. Odotan jo toisaalta, että pääsee kotiin, koska jotenkin kummasti voin jo kutsua sitä paikkaa kodiksi :)

Vaikka pidän Plancenoitia jo ns. kotina, niin kuitenkin koti-ikävä Suomeen on iskenyt taas vaihteeksi. Ei oikeestaan muuten, mutta lähinnä kavereiden ja perheen osalta - tai no, ruisleipää, karjalanpiirakoita, rasvatonta maitoa, hyviä tv-ohjelmia ja muita turhia juttuja on myöskin jo ikävä! Että Elinalle vielä terveisiä, että sitä ruisleipää ja karjalanpiirakoita ois kiva saaha tuliaisiks Pariisiin.. Ei siinä, leipä on täällä kyllä ylihyvää, mutta ei patonkiaka ja vaaleita leipiä nyt ikuisesti jaksa mussuttaa.

Tässä tulee nyt kuitenkin vähän etelän kuvasaldoa! Kuvia yhdestä pikkukaupungista Puy-en-Valeystä tulee seuraavassa postauksessa. Mutta me oltiin siellä siis yksi yö ennen tänne Auzoniin tuloa; se oli tosi symppis kaupunki ja siellä monet Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreittiä kävelevät pysähtyy tai se on sillä reitillä ja niitä kävelijöitä näkykin tosi paljon. Alhaalla on kuvia kaupungista nimeltä Uzés, jossa me käytiin toissapäivänä, joka oli myöskin aivan superihana keskikokonen kaupunki. Ah, rakastan vaan niin Ranskaa! Lopuks on pari kuvaa Pont du Gard:ista, joka on osa roomalaisten 2000 vuotta sitten rakennuttamaa akveduktia, eli vesijohtoa. Se kulkee Gard-joen yllä ja se on 49 metriä korkea ja 275 metriä pitkä ja toi silta kuuluu yksiin Ranskan kuuluisimmista nähtävyyksistä ja näkemisen arvonen se olikin! En voi uskoa, että pari tuhatta vuotta sitten on pystytty rakentamaan tommonen valtava silta..

Join tuoreen melonituoremehun, joka puristettiin siinä silmien eessä ja oli muuten namnam

Tota aukeaa ympäröi tommoset puut joihin rakastuin heti!

Joku museo ja kirkko tossa oikeemmalla

Kiva oranssipää ja meikitön naama... Onneks kampaaja-aika odottaa kahen viikon päästä.

Pont du Gard

Gard-joki kuvattuna sillalta

ps. Tänään yks tuttavaperheen jäsenistä kehu mun ranskaa! Että se oli oikein vaikuttunut mun ranskantaidoista kun se kuuli kun puhuin noille kahdelle lapsoselle aamupäivällä ranskaa kun leikin niiden kanssa. Koska aikuisten seurassa ujostelen ranskan puhumista aika paljon.. Olin tietysti että pöhpöh ja kiitos, mutta oli se kiva kuulla etten ainakaan ihan toivoton oo ja ettei ääntäminen oo ehkä mitään maailman hirveintä 8) Ehkä nyt kehtaan alkaa puhua ranskaa enemmän!