Les Ardennes & ranskan intensiivikurssi

Viime lauantai-aamuna en edes tiennyt, minne olin menossa vajaaksi viikoksi. En oikein edes tiiä, miksen kysyny edes minne oon menossa haha. Tiesin vaan, että ollaan menossa lasten ja niiden maminou'n eli mummin kanssa jonnekin Etelä-Belgiaan, koska hostvanhemmat lähti lomalle Egyptiin. No, lauantaina sitten selvis, että me matkataan kohti Les Ardennes-nimistä aluetta, joka on tunnettu sen vehreydestä ja kauniista maisemista. Ajettiin reilut sata kilometriä ja tosiaankin, siellä oli niin vihreetä tän sateisen kesän jälkeen, että wou! Paljon peltoja, vehreetä metsää, puroja ja jokia, kukkuloita, vanhoja kivitaloja ja jotenkin kaikki oli tosi rauhallista siellä. Ne metsät varsinkin oli kun jostain leffoista ja niin erilaisia kun Suomessa - ei mitään kuivia kuusia ja mäntyjä (okei, ei kaikki metsät Suomessa oo kuivia kuusimäntymetsiä, mutta you get the picture). Mutta kamerani hukanneena en tietysti saanu tallennettua hirveesti niitä maisemia.. Oli mulla hostäidin vanha järkkäri mukana, mutta en jaksanu raahata sitä aina ulos ja sitä paitsi mun kadotetulla kameralla tuli miljoona kertaa parempia kuvia. Lähinnä otin kuvia lapsista, koska sillä sai otettua hyviä kasvokuvia.

Tänään palattiin takas kotiin ja joka kerta kun tuun takas jostain niin tää paikka tuntuu tosiaan enemmän kodilta jee. Oli ihan kiva viikko, tehtiin paljon kävelyjä ja vierailtiin Durbuy'ssa, jota mainostetaan muka maailman pienimpänä kaupunkina ja se oli niiiin söpö! Kaikista parasta oli kuitenkin se, että puhuin koko ajan ranskaa!! Oon niin ylpee itestäni, että oikein hymyilyttää :D Maminou on tosiaankin alle kuuskymppinen, tosi rento ja meillä oli hauskaa yhdessä tai on vieläkin, koska oon sen kanssa täällä Plancenoitissa vielä sunnuntaihin asti. Joka tapauksessa, se opiskelee englantia samassa kielikoulussa kun mä ja sen englannin puhuminen on melko samantasosta kun mun ranskan, joten se oli täydellistä meille - mä opiskelin ranskaa ja välillä se puhu mulle englantia ja mä sitten korjasin sitä. Ymmärrän kyllä ehkä enemmän ranskaa kun se englantia, jonka takia on myös hyvä, että yritän aina ranskaks sönköttää. Kun hostvanhemmat palaa niin en suostu puhumaan enää enkkua, koska sain mun ranskainnostuksen takas ja oon ahkerasti jaksanu oikein kirjasta opiskella. Harmittaa vähän, että kesän aikana puhuin vaan enkkua, mutta toisaalta opin ymmärtämään ranskaa tosi hyvin ja ehkä se vaatii sen pari kuukautta, että kehtaa alkaa ite puhumaan sitä. Olisin voinu tosin opiskellakin vähän enemmän kesän aikana.. Pärjään kuitenkin ihan hyvin ranskani ja pienen avun kanssa ja päivä päivältä se tulee varmemmaks - tää viikko on niin ollu läpimurto tässä mun oppimistaipaleella mikä lie ja oon kehittyny ihan huikeen paljon. Kunnon viikon intensiivikurssi siis :D

Odotan siis innolla mun ranskantuntien alkamista (maanantaina 5.9) ja sitä ennen aion todellakin pitää tän mun tsemppauksen yllä, koska nyt kun osaa ja uskaltaa enemmän niin ranskan puhuminen on superkivaa. Odotan innolla myös mun lomaa, joka alkaa tiistaiaamuna :) Siitä enemmän vaikka ens kerralla, koska tästä postauksesta tuli taas ihan vahingossa liian pitkä. Mutta äidillekin siis tiedoksi kun kyselit; hyväähyvää kuuluu, kaikki on trés bien ja Camilla tykkää!

Parit kuvat Durbuy'sta (Google)